sunnuntai 17. elokuuta 2014

#tubecon 2014

Olen maailman onnellisin ihminen.
Sain tietää torstaina että minun rakas Emma Blackery on tulossa Suomen tubeconiin ja olin että mitäs vittua miksei mulle ole kerrottu aiemmin ? No perjantaina koulussa mulla alko sitten hirvee kyydin pummaaminen Helsinkiin sillä onhan sinne jopa kahen tunnin matka täältä peräkylästä. Pummin kirjaimellisesti ihan kaikilta kyytiä. 
Lopulta sain yhteyden mun isoveljeen Petteriin, joka oli siis armeijassa. Se sano että se ei nyt just jaksais miettii asiaa ja sano että katotaan illalla. En viittiny herätellä itessäni toivoa kun Petteri on vähän laiskanpuoleinen ja aatelin ettei se kuitenkaan jaksais lähteä. Lauantaiaamuna Petteri sitte tuliki mun luo ja kysy että millon olis lähtö Hartwall Areenalle ja mähän innostuin niin helvetisti. 
Pistin Vilmalle heti viestiä että lähtis mun kanssa sinne tubeconiin koska se on ainoita ihmisiä joita sellanen tapahtuma kiinnostaa. Pienen kinumisen jälkeen se sai luvan ja me lähettiin kohti Hartwall Areenaa (Loimaan hesen kautta tietenkin).
Hartwall Areenalla ensin haettiin liput ja sitte päästiin sisään ja oltiin Vilman kanssa ihan innoissamme koska oltiin saman katon alla monen monen suomalaisen ihanan vloggaajan ja tubettajan kanssa. Niitä tunnettuja tuliki vastaan aika lailla ja montaki kertaa ja sitte lopulta vihdoin eteen ilmesty mun ihana Emma Blackeryni jonka takia jaksoin sinne saakka mennäkin.
Emma oli niin ihana ja kaunis ja sen nauruki on niin älyttömän söpö mä en kestä. Sain kuvan sen kaa ja halasinki sitä kaks kertaa ja olin vitun nolo ihminen ku en pystyny lopettaa hymyilemistä ja se varmasti luulee että olen täysi friikki. Hyvä minä.
No mutta sen jälkeen taas vaan kierreltiin, käytiin kattomassa Emman haastattelu, Vilma kävin hakemassa mansikan ja veronican (en ole varma nimistä idk ???) nimmarit ja kuvan, käytiin kattomassa mentaalisavukkeen paasauksen loppu ja sit taas vaan kierreltiin ja odotettiin että Petteri ja Liisa tulis hakemaan meiät.
Oli ihan älyttömän ihanaa nähdä Emma oikeesti en osaa edes kuvailla kuin onnellinen mä oon ja oon niin hemmetin kiitollinen Petterille että se lähti Helsinkiin saakka äää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti